Prologi - päivää ennen lähtöä perjantaina 12.10.2012

Aloitetaan loma työpäivän jälkeen varmuuden vuoksi kotimaan kulttuurilla. Ihan viime hetkellä Ateneumiin Schjerfbeck-näyttelyyn, tai siis itselle viime hetkellä, itse näyttelyhän on vielä auki sunnuntaihin. Siitä huolimatta jonot ovat jo meitä mattimyöhäisiä täynnä. Piti se kyllä käydä, vaikka pikaisestikin, hieno tyyli, mielenkiintoisia kuvia. Kaikkein pisimpään seisoin niiden taulujen edessä, jossa Helene oli Ruotsissa sodan aikoihin ja loi rikki meneviä omakuvia. 

Ja illalla vielä lisää kulttuuria. Kuoro Espoon avajaiskonsertti Tapiolassa Espoon kulttuurikeskuksessa, kun muuten missataan kaikki viikon konsertit. EMO, Talla, Tapiolan kuoro, Tapiola Sinfonietta ja Pasi Hyökki (ja Tuukka Haapaniemi). Kaikki aivan huippua, vaikka musiikkia kuvaisin enemmän kakofoniaksi kuin musiikiksi. Joskus on sellainen olo, että mihin tahansa Pasi koskee, se muuttuu minulle liian vaikeaksi, vai onko niin, että Pasi koskee aina vain minulle liian vaikeaan musiikkiin. 

Suomalaisella korkeakulttuurilla kyllästettynä ja siitä nauttineena siis pakataan laukut ja lähdetään Madridiin.

Lentokoneruokaa ja taskuvarkaita - ei hyvin ala ei. Lauantai 13.10.2012

Varmaan jokaisen matkakertomuksen aluksi tulee irvailtua lentokoneruoasta, mutta oli se taaskin ihan kamalaa. "Tapaslajitelma" - hui hai! Kuusi sormenpäänkokoista ja kummallisen makuista frikadellia, söin kymmenen, kun Mies ei saanut omiaan alas, saman verran pieniä fetajuuston palasia, joita Mies puolestaan söi isomman annoksen, kuivan kuiva espanjalainen munakas (siis perunaa ja munaa) ja tomaatinviipaleen päällä kostunut pikkusämpylä. Eikö samalla rahalla tosiaan saa mitään muuta? Paras osuus ruoassa oli lennon lopuksi tarjoiltu Geisha konvehti. 

Madiridissa valittiin väärä reitti hotellille, eli metro. Se vaikutti ihan helpolta. Ensin linjalla 8 Nuevos Ministerios -asemalle, sieltä linjalla 10 Plaza Espanjalle ja sieltä linjalla 3 Puerta del Solille. Ihan helppoa teoriassa, jopa 10 kerran Metrobus lipun ostaminenkin oli helppoa, mutta jossain linjan 10 asemalla sitten iskivätkin taskuvarkaat ja meille tehtiin ihan klassinen jekku. Isohko mies kahden naisen kanssa piiritti minut niin, että jouduin turhan lähelle metron ovea, ikään kuin vähän poistujien tielle ruuhkaan. Toinen naisista nykäisi kameralaukkuani, ja nykäisin sen takaisin itselleni. Asemalle tullessa mies sitten alkoi tempoa matkalaukkuani ikään kuin pois tieltään, mutta ihan eri suuntaan kuin mihin olisin itse väistänyt ja samalla se nainen alkoi taas nykiä kameralaukkuani. Huomasin sen ja myös sen mustan nailonkassin, joka oli jo viritelty kameralaukkuni päälle ikään kuin peittelemään avausoperaatiota ja sain tavarani taas hallintaani. Luulin jo selättäneeni varkaat, kun he poistuivat vaunusta, mutta huokaistiin liian aikaisin. Samalla kun minulta yritettiin varastaa, Miehen tarkkaavaisuus herpaantui ja hänen tietokonelaukullaan käytiin ja vietiin iPad laukusta, vaikka se oli hihnalla kiinni. Mukana oli pakko olla vielä ainakin neljäs liukassorminen, jota emme huomanneet ollenkaan. Ja ehkä viideskin, joka peitti operaation muilta matkustajilta. 

Hostal Comercial löytyi helposti, mutta ajankohta oli jo niin myöhäinen, lähes kymmenen illalla,  että alaovi ei ollutkaan enää auki ja hostal oli toisessa kerroksessa. Ovikelloon ei mitään reaktiota, eikä ovessa annettuun puhelinnumeroon vastattu. Samassa rapussa oli pari muutakin vastaavaa majoituslaitosta, joten ei menty paniikkiin, vaan ajateltiin odotella, kunnes joku kulkisi ovesta avaimillaan.




Eikä siinä kauan mennyt, kun kolme tyttöä sovitteli avaimiaan lukkoon ja ahdinkomme kuultuaan päästi meidät sisään. Katsoivat kyllä matkalaukkujamme, ja kyselivät, tiedämmekö, ettei hissiä ole. Vakuutimme tietävämme, mutta eivät tytöt kantoapuakaan tarjonneet. Toisen kerroksen ovi avattiin kellon soitosta ja naisella oli etunimeni lapulla. Tuttavallisesti pelaa.

Tavaroita asetellessa sitten Mies tajusi tietokonelaukun vetoketjujen olevan eri asennossa, kiinnityshihnan auki ja iPadin kadonneen. Läppäriltä iPadin etsimistoiminto käyntiin, eikä löytynyt. Sitten vain koneen etälukitus ja etätyhjennys isompien vahinkojen estämiseksi. Onneksi oli jostain tullut mieleen tällaiset suojausvarustukset ja salasanakin koneella oli, eli ihan helposti sen tietoihin ei kai pääsisi käsiksi.

Säikähdyksen jälkeen sekavissa tunnelmissa muut tavarat kaappiin ja mikä minnekin, matkalaukut sisäkkäin kaapin päälle ja neuvottelu siitä, kumpi nukkuu viltin, kumpi päiväpeiton alla minisängyssä minihuoneessa. 

Sunnuntaina tutustutaan poliisiin 14.10.2012

Eipä siitä nukkumisesta oikein mitään tullut, sänky oli pieni, äänet outoja ja roistot unissa häiritsivät lepoa. Alkoipa loma kehnosti.

Illalla laitettu Facebook-päivitys oli tuottanut muutaman myötätunnon ja kauhistuksen ilmauksen ja hyödyllisen neuvon siitä, että Applen kortti kannattaisi sulkea myös. Applen kortin sulkeminen ei sitten onnistunutkaan, kuulemma sitä ei voi tehdä (!), kuten joku Applen tuki sitten maanantaina  meille sanoi. Ja siinä tiliä selatessa turvakysymysten vastaukset muuttuivat järjestelmän mielestä vääriksi. Kun vielä syntymäajankin ilmoitettiin olevan väärä ja nettisivun kieli muuttui Nigaraguaksi, iski jo pelko mistä tahansa. Siispä ilmoitettiin ainakin Luottokunnalle, että suljetaan luottokortti varmuuden vuoksi. Se kyllä onnistui puhelimitse muutamassa minuutissa. Arkipäivänä sitten soitto pankkiin vahvisti, että tiliä ei ainakaan oltu ehditty käyttää. 

Kaupungille kuitenkin, eihän hostalissamme ollut edes aamupalaa.

Muuten oli kyllä ihan kiva paikka. Erinomaisen siisti, nätti ja kodikas, mutta pienen pieni! Sänky oli pieni ja sängyn ympärille jäi kahdelta seinältä noin puoli metriä tilaa, kolmannelta vähän enemmän ja sängyn päätyhän oli tietysti seinässä kiinni. Minisuihkussa ei voinut kyykistyä eikä kumartaa, eli kun saippua putosi lattialle, siellä se pysyi. Kun suihkun ovi oli auki, mahtui pytylle istumaan. Mutta pyyhkeet vaihdettiin joka päivä ja kaikki kiilsi ja oli nätisti ja harkiten laitettu. 





Pieni parvekekin oli hauska lisä huoneeseen. Käytimme sitä jääkaappina. Siellä säilyivät kivasti illalla valmiiksi ostetut aamiaistarvikkeet. 

t

Parvekkeen oven viereen oli asetettu pikkuinen pöytä, jolle mahtuivat tietokone, kamera ja opaskirja. Näppärä ykstyiskohta oli patterin yläpuolelle laitettu hylly, jolla oli helppo säilyttää melkein mitä vain mehutölkeistä kameraan.


Hostalin käytävä näyttää kyllä tässä kuvassa lähes hienommalta kuin olikaan. Päässä peili, josta näkyy kaupungille lähtevä turistipariskunta.


Tämä on kesken, tallennan vain välillä, eli jos luit tähän asti, palaan myöhemmin.... Tallennettu su 21.10. klo 9:15, jatkunee maanantaina tai ainakin joskus.
 
Tulikin pitkä tauko näiden Vuodatuksen kommervenkkien kanssa. Jospa tässä jossain vaiheessa ehdin jatkaa tallennusta.... tallennettu 2.2.2013.